En tiedä voisiko enää
vähempää kiinnostaa.
Istua toimistossa
ja bussiin kiiruhtaa.
Aurinko lämmittää
ohimoa ja sielua.
Haluan olla kanssasi
jossain ihan muualla.
Pidän kuulokkeet
korvilla ja odotan,
josko soittaisit minulle
pelastavan puhelun.
© 2016 Henrik Jussila
Radio Helsinki lähetti 3.10.2014 nelituntisen Prince-erikoisohjelman uusien levyjen (ART OFFICIAL AGE ja PLECTRUMELECTRUM, lue lisää) julkaisun kunniaksi. Juontaja pyysi kuuntelijoita kertomaan sähköpostilla, mitä Prince heille merkitsee. Lähetin oman sepustukseni:
Jatka lukemista ”Prince (1958-2016)”“Kiitos ohjelmasta. Neljä tuntia Princeä radiossa ei ole kovin usein toistuva ilmiö! Tutustuin Princen musiikkiin noin 10-vuotiaana poikasena eikä musiikki ole 25 vuodessa lähtenyt minusta mihinkään. Olen kasvanut sen tahdissa. Artistina arvostan miehen kiistattomia lahjoja ja tinkimättömyyttä taiteensa suhteen. Samaten työ musiikintekijöiden oikeuksien puolustajana on ansiokasta. Kesti aika pitkään ennen kuin näin miehen konsertissa. Nyt koettuja keikkoja on plakkarissa kuusi ja uudestaan pitäisi päästä. Ehkä taas jonain päivänä Helsingissä?”
”We was here”
– luki alikulkukäytävän seinässä.
Vuosia kuljin tekstin ohi kouluun
ja kielioppivirhe nauratti lähes joka kerran.
Virheitä on sittemmin tullut tehtyä itsekin
mutta harvemmin on naurattanut.
Alan kuitenkin vähitellen ymmärtää
kirjoituksen varsinaisen viestin:
virheistä viis, täällä ollaan.
We was here
I loves you
© 2014 Henrik Jussila
Professori Hans Rosling (Karolinska Institutet) luennoi perjantaina 20.11.2009 Työterveyslaitoksen Tutkimuspäivässä (ks. tiedote). Rosling on tunnettu ja innostava luennoitsija, jonka käsittelyssä tututkin aiheet avautuvat uudessa valossa. Rosling esitteli muun muassa perustamaansa Gapminder.org-sivustoa, jossa maailmanlaajuista tilastotietoa esitellään Flash-animaatioiden avulla. Liikkuvien pallokuvioiden avulla kävi selväksi esimerkiksi se, että useimpien meidän vaalima mielikuva jaosta kehittyneisiin ja kehittyviin yhteiskuntiin on pelkkä luutunut stereotypia.
Tuntuu hieman oudolta surra ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut. Tai sitten ei. Michael Jacksonin kuolema koskettaa, koska miehen musiikki on ollut niin kiinteä osa elämääni. Muistan nähneeni Billie Jean -videon ensimmäistä kertaa naapurin vanhemman pojan luona, joka valisti, mistä hommassa on kyse. Siitä alkoi musiikkivideoiden katselu. Bad-albumin omistin aluksi C-kasettina ja myöhemmin se oli ensimmäinen cd-levyni. Vanhat ja uudet biisit ovat olleet usein paikalla, kun on masentanut tai kun ilo on ollut ylimmillään.
Vuonna 1997 näin Jacksonin ensimmäisen ja viimeisen kerran konsertissa, kun HIStory-kiertue vieraili Helsingissä. Tunne konsertissa oli samaan aikaan mahtava ja omituinen. Mahtava siksi, että lavalla hääri yksi maailman parhaista esiintyjistä. Omituinen siksi, etten ollut koskaan aiemmin, tai sen jälkeen todistanut samanlaista yleisön hurmosta. Michael Jackson oli todellinen idoli, jota palvottiin – hyvässä ja pahassa.
2000-luvulla Jacko ryvettyi erilaisissa skandaaleissa, joihin en halunnut syventyä. Oikeuslaitoksen mielestä mies oli syytön ja se riitti minulle. Musiikki oli olennaisinta, ja on yhä. Jokin suunnitelluista Lontoon konserteista olisi ollut hieno kokea, mutta se suunnitelma jää nyt haaveeksi. Musiikki elää.
Osoitteessa www.princevault.com on avattu uusi Prince-tietoutta sisältävä sivusto. Wikipedia-tyyppisen sivuston taustalla on tekijöitä nyttemmin lakkautetulta Housequake.com -sivustolta sekä liki legendaarisesta Uptown-lehdestä. Keskeistä sisältöä ovat erilaiset diskografiat ja biisilistaukset.
