Kategoria: Hautausmaan

  • Dedicated 2

    Todellisuus on tamburiini ja Hra Onnellinen minun oikea nimeni Enkä sano tätä vain toistamisen ilosta Anna Stesia kertoi tämän kaiken Rypisti aamun lehdet ja Toi huoneeseeni elefantteja ja kukkia Istuin vain ja odotin Sanonut en sanaakaan, sillä Tahdoin olla omistautunut taiteilijalle © 1999 Henrik Jussila

  • Minigrip-pussissa

    Lähdin ulos kylmään ylläni lapsuudenkodin turva Löysin tienpenkalta minigrip-pussin täynnä multaa Mullan seassa oli paperi, paperilla neljä sanaa: MULTAA OLET PIAN SINÄKIN En uskonut täysin lukemiani sanoja, joten jatkoin eteenpäin kunnes päädyin hautausmaalle Hautausmaalla jokainen hauta antaa tukensa paperilapun sanoille MULTAA OLET PIAN SINÄKIN Tätä emme usko ennen kuin olemme nähneet hautausmaan © 1999 Henrik […]

  • Miksi?

    Miksi olen niin pieni ja maailma niin suuri? Miksi tunnen vain muutaman ihmisen, jos edes yhtäkään? Miksi olen tänään surullinen ja huomenna iloinen? Miksi synnymme, miksi kuolemme? Miksi toiset sanovat totuutta valheeksi ja toiset valhetta totuudeksi? Miksi tapamme toisiamme kutsumamme totuuden tähden? Miksi toiset puhuvat tarkoituksesta ja toiset sattumasta; toiset luomisesta ja toiset kehityksestä? Tätä […]

  • Ruth ja muut

    Vanhana koivuna hautausmaan eteläkulmassa olen nähnyt sen herrasmiehen, joka luki aamuisin lehtensä tuolla penkillä, joka on vastapäätä kiveä, joka on pystytetty tuon miehen muistoksi Ja olen nähnyt sen naisen, jonka liikkumisen Jumala oli tehnyt vaikeaksi syntymästä saakka, pitävän rakkaansa haudan huolellisesti hoidettuna Olen myös nähnyt sen perheen tuskan, jonka ainokainen otettiin pois tästä maailmasta jo […]

  • Rakastan

    Rakastan tätä elämää         ? Rakastan tätä odotusta, salaperäisyyttä ja jännitystä Rakastan tätä tanssia jota tänään tanssin Huomenna joku voi repiä minut kappaleiksi Voin menettää jalkani enkä voi tanssia Joku saattaa särkeä sydämeni enkä voi tuntea Mutta tämä olkoon todistus siitä että tänään rakastan elämää ja ehkä hieman myös         itseäni © 1999 […]

  • Alun loppu

    Jonain aamuna herään ja huomaan kirjoittaneeni hänestä runon Ja yhtä varmasti kuin tuo aamu pian saapuu eivät runoni hänestä silloin enää ole täytettä © 1999 Henrik Jussila