Olen runoilija,
siis ihan oikea
Kerhomme jäsenkortti
on ohessa
Olen oikea runoilija
ja siksi sinun
on maksettava
jos haluat lukea
Työllä minunkin
on caffè latteni
ansaittava,
niin ja se panini
© 2001 Henrik Jussila
Olen runoilija,
siis ihan oikea
Kerhomme jäsenkortti
on ohessa
Olen oikea runoilija
ja siksi sinun
on maksettava
jos haluat lukea
Työllä minunkin
on caffè latteni
ansaittava,
niin ja se panini
© 2001 Henrik Jussila
Koetan käynnistää autoani pimeässä,
kun saavut luokseni, muistoissa.
Muistan sen kesäisen perjantain,
jolloin tulit autooni hieman hymyillen:
Tartuit rattiin ja tahdoit ohjata.
Ajoit taajama-alueella satasta.
”Olemmehan vain kerran nuoria”, sanoit,
”Typeriä nuo varoituskolmiot”.
Sunnuntaina väitit minun särkeneen
sydämesi,
vaikka poliisikin tiesi
sinun romuttaneen autoni.
Kuulustelun jälkeen katosit.
Sytytän Saabini sisävalon
ja huomaan ottaneeni
Fraasiwagonin avaimet.
© 2001 Henrik Jussila
Ajan autolla
läpi vanhan kotikaupunkini
Kaikki täällä on
nyt niin erilaista:
musiikki on outoa,
lämpötila on korkeammalla
kuin silloin
ja pelkääjän paikalla
istuu nyt toinen
© 2001 Henrik Jussila
Alussa oli jazz.
Sitten luotiin auto.
Sitten tuli kylmä talviyö:
oli jazz, auto ja
valaistu kolmikaistainen tie.
Heitän tavaroita ikkunasta,
painan kaasupoljinta.
Olen pian taas
elämäni vauhdissa!
© 2001 Henrik Jussila
Ajattelen sinua
kun kissat
omistavat kadut
Ajattelen sinua
kun rusakot
katsastavat puutarhojaan
Ajattelen sinua
Onko se rakkautta?
Vai onko se
yksinäisyyttä,
etäisyyttä jokaisesta ihmisestä?
© 2001 Henrik Jussila
Kallistan kahvikuppia,
kalliokäärmeen kiertyessä kaulaani
Sanat säikyt
sulkeutuvat suuhuni, sillä
Muutoin matelija mahtava
minut musertaisi
Kenelle käärmeestä kertoisin?
Sinulle selitän –
Maailmani menetän.
© 2001 Henrik Jussila