Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Hyvät uutiset

Aamuaurinko valuttaa väriään
korkeaan lasiin
appelsiinimehua
Avaan sileän sanomalehden
ja lueskelen läpi
pikku-uutisia

”Mies suuteli toista turkulaisessa ravintolassa”
”Nainen ampui amorin nuolen suoraan
    miesystävänsä sydämeen”
”14-vuotias tyttö kruunattiin keskellä päivää
    Espoossa”
”Kaksi rakastui ja yksi ihastui vakavasti nuorten
    kohtaamisessa”
”Vaimonsa piloille hemmotellut mies tunnusti”

Tämänkaltainen on uni
johon joka päivä
herään

© 1999 Henrik Jussila

Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Oletko onnellinen?

Kauppatorille
sanon kuskille ja
istun yhdeksännelle
bussin penkille
vihdoinkin tänään
hänet tapaan
mahani on sekaisin, silti
hymyilen matkustajista eniten
matkalla takaisin
huomaan olevani yksin
missä muut matkustajat poistuivat
en huomannut, mutta
tässä jään minä
hän on suussani yhä
kävelen tyhjällä tiellä
keskiviivan päällä
tapaisinpa nyt toisen ihmisen
joka kysyisi, olenko onnellinen

© 1999 Henrik Jussila

Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Disko 1024

Hänen tupakkansa savu peitti
kalliin parfyymini tuoksun
täsmälleen samassa tahdissa
kuin hän peitti suruni
nopeassa ja hitaassa tanssissa
Nyt en kuitenkaan saa
katsettani irti synkistä kasvoistasi
Ojennan käteni tanssiin
sinun kanssasi,
mutta jätät minut väliin
Sanot ettet tanssi koska
Oppisi sanoo niin
Sinä et tanssi
erilailla ajattelevien kanssa
Jos ajattelen kuten sinä
tanssit kyllä

Lasken katseeni lattiaan
mutten vedä kättäni pois
Sen sijaan aloitan tanssin
    yksin
Emme tulleet tänne
kuolemaan ennen kuolemaa,
emmekä silloinkaan
joten tanssitaan!

© 1999 Henrik Jussila

Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Arednuk

Junassa,
maan alla, jonka päällä
en ole koskaan kävellyt
Täällä ihmisten seassa
olen kotona
kuin turisti
bussissa

Luin
kirjan, jonka näin
avautuvan kauniille
tuntemattomalle naiselle
täällä, ja
jälleen tiedän
enemmän

© 1999 Henrik Jussila

Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Musiikki

Kuuntele minua

© 1999 Henrik Jussila

Kategoriat
Olemme nähneet Runokokoelmat

Vain ystäviä

Ymmärrä en
miksi kutsumme ystäviämme,
varsinkin toista sukupuolta
    edustavia,
vain ystäviksi
Hän on vain ystäväni,
sanomme,
ei hän sen enempää ole

Mutta keitä ovat nuo
lukuisat ihmiset, jotka
ovat olleet jotain enemmän?
Yleensä he ovat niitä
joiden edessä vaivaudumme,
ehkä häpeämme jotain,
kadumme tyhmiä tekojamme
He ovat yleensä niitä,
joita emme halua nähdä

Mitä siis jää jäljelle?
—Vain ystäviä.

© 1999 Henrik Jussila