Kauppatorille
sanon kuskille ja
istun yhdeksännelle
bussin penkille
vihdoinkin tänään
hänet tapaan
mahani on sekaisin, silti
hymyilen matkustajista eniten
matkalla takaisin
huomaan olevani yksin
missä muut matkustajat poistuivat
en huomannut, mutta
tässä jään minä
hän on suussani yhä
kävelen tyhjällä tiellä

Hänen tupakkansa savu peitti
kalliin parfyymini tuoksun
täsmälleen samassa tahdissa
kuin hän peitti suruni
nopeassa ja hitaassa tanssissa
Nyt en kuitenkaan saa
katsettani irti synkistä kasvoistasi
Ojennan käteni tanssiin
sinun kanssasi,
mutta jätät minut väliin
Sanot ettet tanssi koska
Oppisi sanoo niin
Sinä [...]

Ymmärrä en
miksi kutsumme ystäviämme,
varsinkin toista sukupuolta
    edustavia,
vain ystäviksi
Hän on vain ystäväni,
sanomme,
ei hän sen enempää ole

Mutta keitä ovat nuo
lukuisat ihmiset, jotka
ovat olleet jotain enemmän?
Yleensä he ovat niitä
joiden edessä vaivaudumme,
ehkä häpeämme jotain,