Eilinen jääköön,
Odottakoon huominen.
Tänään minä olen.

Ostan naiselta yhden
            tulppaanin.
Tuon sen uuteen kotiini
            lahjaksi saamaani
            lasimaljakkoon.
Annan sille vettä
            ja ravinteita.
Viillän vielä sen
            leikatun varren
            maljakkoon sopivaksi.

Siinä se nyt on – me olemme
[...]

Olen jälleen kasvotusten
Tyhjän paperin kanssa.
Mietin miten muuttuva
Tämä maailma on.
Muutamassa hetkessä
Ilo muuttuu suruksi;
Hymy kyyneleiksi
Ja taas takaisin
Ilon kyyneleiksi.
Niin muuttuu paperikin
Tyhjästä täytetyksi
Ja taas tyhjäksi,
Koska sanat eivät
Merkinneet mitään.

© 1998 Henrik Jussila

Jätän tavarani
Ja vanhat ajatukseni
Avaan oven
Uudelle ilmalle
Hengitän sisään
Hengitän ulos
Ja ymmärrän jotain omistamisesta       

Korkeiden kivisten talojen
Silmät ovat vielä kiinni
On varhaista

Kävelen poispäin Kävelen, kävelen,  k
ä
v
e
l
e
n,   

[...]

OLLA KAIKKI

Toisinaan ongelmani kasvavat
niin suuriksi etten tiedä
onko mitään muuta olemassakaan
– vain minä ja ongelmani Toisinaan näen maailmankaikkeuden
niin valtavana että epäilen
onko teoillani tai sanoillani
mitään merkitystä
– olenko edes olemassa  

OLLA EI MITÄÄN

© 1998 Henrik Jussila

Meri on tyyni. Liian tyyni ollakseen hyväntuulinen. Kuun sininen valo tekee kaikesta veden kaltaista. Kallio, hiekka, puut ja laituri ovat kuin vettä, mutta vain meri on vettä, ja tuo vesi on liikkumaton.

Tytön jalkapohjat koskettavat laiturin lankkuja. Laituri tuntuu kylmältä, vaikka ilmassa onkin vielä päivän lämpöä. Tyttö alkaa riisua vaatteitaan. Hän ottaa paidan yltään ja [...]