Raskasta työtä on
Ajan mittaaminen.
Kelloksi ei sovi
Ainakaan kaltaiseni ihminen.
Siihen tulokseen tulin,
Tosistamme kun erosimme.
Aikaa näet mittasin kunnes
Näillä kulmilla jälleen kohtasimme.
Sydän sovitti sekunnin pituuden,
Ikävä ilmestyi minuutin välein.
Nopeampia olivat tunnit taannoin
Uudenkaupungin juna-asemalla
Aamuyöllä kun Turun junaa odotin.
Palkkaani en taida kyetä
Aikamerkkinä milloinkaan ansaitsemaan.
Urheasta asenteestani huolimatta
Laiskistuu aika matelemaan
Aina kun joudumme eroamaan.
© 2001 Henrik Jussila
Jaa tämä kirjoitus muiden kanssa
