Koetan käynnistää autoani pimeässä,
kun saavut luokseni, muistoissa.
Muistan sen kesäisen perjantain,
jolloin tulit autooni hieman hymyillen:
Tartuit rattiin ja tahdoit ohjata.
Ajoit taajama-alueella satasta.
“Olemmehan vain kerran nuoria”, sanoit,
“Typeriä nuo varoituskolmiot”.
Sunnuntaina väitit minun särkeneen
sydämesi,
vaikka poliisikin tiesi
sinun romuttaneen autoni.
Kuulustelun jälkeen katosit.
Sytytän Saabini sisävalon
ja huomaan ottaneeni
Fraasiwagonin avaimet.
© 2001 Henrik Jussila
Jaa tämä kirjoitus muiden kanssa
