Lähtö

En millään haluaisi sanoa,
että aion lähteä.
Yritän, mutten pysty.
Puhun jostain muusta,
säästä, taloudesta, filosofiasta.
Mutta hän tietää,
minäkin tiedän.
Silti kumpikaan meistä
ei halua uskoa tätä todeksi.

Sanon: “Hei”, ja lähden.
Hän vastaa: “Nähdään”.
Pystyn pidättämään kyyneliäni,
koska hänkin pystyy.
Olemme liian samanlaisia
tarvitaksemme sanoja.

© 2001 Henrik Jussila


Julkaistu

kategoriassa

,

Kirjoittanut

Avainsanat:

Kommentoi

Vastaa