Ylitän junaradan.
Astelen hiljakseen kohti rantaa.
Kesän tuoksu on
yhä sama,
kaupunki näyttää uudelta.
Puen pelastusliivit päälleni.
Sähköt, bensiini, hätäkatkaisin, avaimet
- valmista.
Merkkiääni, pieni liike ja
aine räjähtää, hallitusti.
Köysissä kasvaa levää.
Näinkö kauan olin
sidottuna?
© 2009 Henrik Jussila
Jaa tämä kirjoitus muiden kanssa
