Aurinko on noussut aikaisin
ja solminut liiton
tuulen kanssa.
Ne kovertavat kalliosta murusia,
jalokiviä meren syliin.
Olen sivullinen uhri.
Saan annokseni
säteilyä ja puhuria,
vaikka taisteluni ei ole täällä.
Meri lipoo kallion juurta.
Sekin haluaa kalliosta palasen.
Meri nielee minut.
Kotona tuoksun yhä merelle.
© 2009 Henrik Jussila
Jaa tämä kirjoitus muiden kanssa
