Koetan käynnistää autoani pimeässä,
kun saavut luokseni, muistoissa.
Muistan sen kesäisen perjantain,
jolloin tulit autooni hieman hymyillen:
Tartuit rattiin ja tahdoit ohjata.
Ajoit taajama-alueella satasta.
“Olemmehan vain kerran nuoria”, sanoit,
“Typeriä nuo varoituskolmiot”.

Sunnuntaina väitit minun särkeneen
   sydämesi,
vaikka poliisikin tiesi
sinun romuttaneen autoni.
[...]

Ajan autolla
läpi vanhan kotikaupunkini
Kaikki täällä on
nyt niin erilaista:
musiikki on outoa,
lämpötila on korkeammalla
kuin silloin
ja pelkääjän paikalla
istuu nyt toinen

© 2001 Henrik Jussila