Avainsana: kesä

  • Kadoksissa

    En tiedä voisiko enää vähempää kiinnostaa. Istua toimistossa ja bussiin kiiruhtaa. Aurinko lämmittää ohimoa ja sielua. Haluan olla kanssasi jossain ihan muualla. Pidän kuulokkeet korvilla ja odotan, josko soittaisit minulle pelastavan puhelun. © 2016 Henrik Jussila

  • Kalliolla

    Aurinko on noussut aikaisin ja solminut liiton tuulen kanssa. Ne kovertavat kalliosta murusia, jalokiviä meren syliin. Olen sivullinen uhri. Saan annokseni säteilyä ja puhuria, vaikka taisteluni ei ole täällä. Meri lipoo kallion juurta. Sekin haluaa kalliosta palasen. Meri nielee minut. Kotona tuoksun yhä merelle. © 2009 Henrik Jussila

  • Aamu

    Nousen sijoiltani ennen aurinkoa. Meressä ei vielä ole aaltoja. Lasken verkkoja monaalle. Soutelen pian toisaalle. © 2009 Henrik Jussila

  • Käytettäväksi talvella

    Niin paljon odotuksia, iloa. Niin paljon hyviä muistoja, tuoksuja. Niin paljon avoinna, huomisen hämärän peitossa. Niin surullistakin. Onnellisuus. Täällä tietää ottaneensa askeleen sivuun. Täällä hampaiden pesu on pieni ihme. Täältä tullessa lukee sanomalehden tarkkaan, jotta oppisi miten nykyään eletään. © 2009 Henrik Jussila

  • Vene

    Ylitän junaradan. Astelen hiljakseen kohti rantaa. Kesän tuoksu on yhä sama, kaupunki näyttää uudelta. Puen pelastusliivit päälleni. Sähköt, bensiini, hätäkatkaisin, avaimet – valmista. Merkkiääni, pieni liike ja aine räjähtää, hallitusti. Köysissä kasvaa levää. Näinkö kauan olin sidottuna? © 2009 Henrik Jussila

  • Kiireellinen kynäily

    En enää ehdi tarttua kynään. On niin kiire. Kiire välttää kiire. Ehtiä töihin ennen kiirettä. Pysyä poissa kiireen tieltä. Ehtiä kiireeltä kotiin. Hengähtää kiireessä. Ajan varhain aamulla leveää ykköstä ulos tästä kaupungista. Pidän turvaväliä holtittomasti heittelehtiviin ajatuksiini. © 2009 Henrik Jussila