Alice Cooper esiintyi viime viikon perjantaina Espoossa Barona Areenalla. Ostimme liput keikalle jo elokuussa, mutta pari päivää ennen keikkaa tajusin, että lämppärinä keikalla esiintyy Sebastian Bach. Mikäs siinä! Kyllä samalla rahalla kelpaa nähdä myös upeaääninen Bach, joka tunnetaan parhaiten Skid Row’n alkuperäisenä laulajana. Espoon 50 minuuttinen keikka oli [...]]]>

Sebastin Bach: Angel Down (2007)

11.12.2009 klo 19.30-20.20
Barona Arena, Espoo

Alice Cooper esiintyi viime viikon perjantaina Espoossa Barona Areenalla. Ostimme liput keikalle jo elokuussa, mutta pari päivää ennen keikkaa tajusin, että lämppärinä keikalla esiintyy Sebastian Bach. Mikäs siinä! Kyllä samalla rahalla kelpaa nähdä myös upeaääninen Bach, joka tunnetaan parhaiten Skid Row’n alkuperäisenä laulajana. Espoon 50 minuuttinen keikka oli yllättävänkin energinen ja isokokoinen kanadalainen rokkasi mikrofonia lasson lailla pyörittäen kuin viimeistä päivää.

Keikka alkoi biisillä, jota en rehellisyyden nimissä ollut kuullut aiemmin, mutta näin jälkikäteen päätellen kysessä oli Back In The Saddle -biisi Angel Down -albumilta. Avauksen jälkeen yleisöä lämmitettiin urakalla, kun bändi soitti klassikoita Skid Row’n debyyttialbumilta. Angel Down -levyltä kuultiin vielä muutama biisi, mutta loput olivat tuttua Skid Row -materiaalia. Kohokohtia olivat arvatenkin 18 & Life ja keikan päättänyt Youth Gone Wild.

Bach oli selkeästi innostunut, kun oli palannut Suomeen ja pääkaupunkiseudulle keikalle. Mies toisti useaan kertaan mantraa “Helsinki Finland”. Keikka oli Espoossa, mutta eihän se haitannut. Bach oli tulessa ja se tarttui myös yleisöön. Espoon jälkeen bändi esiintyi myös Turussa ja Tampereella.

Biisilista 11.12.2009:

Back In The Saddle
Big Guns
Here I Am
Stuck Inside
Piece of Me
18 & Life
American Metalhead
Monkey Business
I Remember You
Youth Gone Wild

Lue myös haastattelu Sue.fi-sivuilla.

The Circus -klubi Helsingissä tiistaina yhdentoista maissa. Pienehköllä esiintymislavalla on tuhottomasti porukkaa, vähintään 16 yhtäaikaa, usein enemmänkin. Kitaristi Garry “Starchild” Shider jammailee vaipoissa. Funkin ylipappi George Clinton, 67, häröilee lavalla ja esittelee vuoron perään uusia esiintyjiä, jotka yrittävät mahtua korokkeelle. Mikrofoni siirtyy kädestä käteen, kun kaikki haluavat [...]]]>

George Clinton 10.11.2009 Helsinki

10.11.2009 klo 22.00-01.00
The Circus, Helsinki

The Circus -klubi Helsingissä tiistaina yhdentoista maissa. Pienehköllä esiintymislavalla on tuhottomasti porukkaa, vähintään 16 yhtäaikaa, usein enemmänkin. Kitaristi Garry “Starchild” Shider jammailee vaipoissa. Funkin ylipappi George Clinton, 67, häröilee lavalla ja esittelee vuoron perään uusia esiintyjiä, jotka yrittävät mahtua korokkeelle. Mikrofoni siirtyy kädestä käteen, kun kaikki haluavat esiintyä. Biisien välissä myös rumpali vaihtuu säännöllisin väliajoin. Clinton istuskelee hetken sätkä suussa kaiuttimien takana, kunnes palaa taas lavan keskelle:

“It would be ludicrous to
think that we are new to this
We do this,
this is what we do”

On menossa George Clintonin ja Parliament-Funkadelicin keikka. Missasin edellisen konsertin, kun poppoo oli Porissa vuonna 1999, mutta nyt olen paikalla.

George Clinton on mies monen takana. Hän on kirjoittanut biisejä Motown-artisteille, tehnyt yhteistyötä useiden artistien kanssa (mm. Bootsy Collins, Prince ja Ice Cube) ja ollut puuhamiehenä ja perustajana Funkadelic- ja Parliament -bändeissä. Pressimateriaalissa Clintonia kuvataan erotuomariksi (referee) ja se kuvaa asetelmaa hyvin. George Clinton on keskus, jonka ympärillä lahjakkaat funkmuusikot ovat voineet soittaa ja luoda – pelata yhteen. Konsertissakin Clinton oli usein selin yleisöön ja ohjaili tilannetta enemmän tai vähemmän.

Helsingin keikka kesti noin kolme tuntia ja oli tietyistä suvantovaiheista huolimatta varsin energinen ja äänekäs. Jamittelevassa konsertissa kuultiin muun muassa biisit: P-Funk (Wants to Get Funked Up), Flash Light, Get Off Your Ass and Jam, Maggot Brain, Give Up The Funk, One Nation Under a Groove ja (Not Just) Knee Deep. Lavalla pyörivät Clintonin ja “Starchildin” ohella muun muassa sellaiset hahmot kuin Gene “Poo-Poo Man” Anderson ja Carlos “Sir Nose” McMurray. Yhdessä monista kitaroista vakuuttavaa työtä teki Michael “Kidd Funkadelic” Hampton.

Helsingin Sanomien haastattelussa (10.11.2009) George Clinton kertoi työstävänsä albumia toisen funkmiehen, Sly Stonen, kanssa. Levy saattaa olla ehtaa tavaraa, mutta miettisin kahdesti ennen kuin lähettäisin Slyn keikalle. Porissa kesällä 2007 Sly Stonelta kuultiin oikeastaan vain Family Affair -biisi, jonka jälkeen mies pysytteli lavan takana. Lähes seitsemänkymppinen George Clintonkaan ei ole enää nuoruuden voimissa, mutta yhä 100 prosenttisen funky.

Kannattaako keikkailu? Tällä hetkellä ilmeisen hyvin. Kiertueet ovat monille artisteille luotettavampia tulonlähteitä kuin levymyynti, jonka tuottoja syö mm. musiikin laiton kopiointi. 1980-luvun puolella syttynyt Madonna-kipinä sai itsessänikin uuttaa voimaa, kun nainen kävi kotikontujeni läheisyydessä visuaalisesti häikäisevän show’nsa kanssa. Olen päivittänyt levykokoelmaani usealla viime vuosien albumilla, jotka [...]]]>

Madonna: Hard Candy (2008)

Madonna: Sticky & Sweet Tour
Helsinki, Jätkäsaari 6.8.2009

Kannattaako keikkailu? Tällä hetkellä ilmeisen hyvin. Kiertueet ovat monille artisteille luotettavampia tulonlähteitä kuin levymyynti, jonka tuottoja syö mm. musiikin laiton kopiointi. 1980-luvun puolella syttynyt Madonna-kipinä sai itsessänikin uuttaa voimaa, kun nainen kävi kotikontujeni läheisyydessä visuaalisesti häikäisevän show’nsa kanssa. Olen päivittänyt levykokoelmaani usealla viime vuosien albumilla, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet levykauppaan.

Madonnan Sticky & Sweet Tour ei tarjoa suuria uudistuksia illasta toiseen – tai siis ei mitään uudistuksia lyhyitä välispiikkejä lukuun ottamatta. Toisaalta jos näkee kiertueelta vain yhden keikan, ei toistuva rakenne haittaa lainkaan. Yle Teema esitti keikkaa edeltävänä maanantaina koosteen Argentiinan keikalta ja suurin piirtein samaa oli odotettavissa Suomessakin.

Helsingin Jätkäsaaren keikka oli konserttikokemusten joukossa unohtumaton. Muistan kelailleeni Blond Ambition Tourin tv-tallennetta nuorempana VHS-nauhurissa aika montaa kertaa ja nyt Madonnan näkeminen konsertissa oli oikein mainio kokemus. Toki on myönnettävä, että eniten lavan tapahtumia tuli seurattua isolta näytöltä, koska etäisyyttä lavaan oli useita kymmeniä metrejä ja edessä potentiaalisia koripalloilijoita. On Madonna toki paljain silminkin nyt nähty.

Keikan intensiteetistä ja parhaista hetkistä on liikkeellä lähes 85 000 erilaista mielipidettä. Kohokohtia itselleni olivat ehdottomasti keikan aloittaneet Candy Shop ja Beat Goes On sekä hetki alun jälkeen seurannut retro-osuus (Vogue, Into the Groove, Holiday). Tähän kimaraan sopi myös Michael Jackson tribuutti, joka oli toteutettu hyvällä maulla. Billie Jeanin tahtiin tanssineen Michael look-aliken lisäksi konsertissa nähtiin hetkellisesti Jacksonin Man In The Mirror -biisin sanoja näytöllä sekä tunnuksenomaiset yhden käden hanskat konsertin päättäneen Give It 2 Me -biisin aikana.

Mieleenpainuvin yksittäinen biisi oli Like A Virgin albumilta löytyvän Dress You Up -biisin erinomainen rokahtava versio. Noin 100 minuuttia kestänyt konsertti päättyi energiseen tykitykseen biiseillä 4 Minutes, Like a Prayer, Frozen, Ray of Light ja Give It 2 Me. Keikan päätyttyä kaiuttimet soittivat vielä Michael Jacksonin Wanna Be Startin’ Somethin’ -kappaleen.

[Näytä diaesitys]

Biisilista Helsingissä 6.8.2009:

Candy Shop
Beat Goes On
Human Nature
Vogue
Die Another Day (Video)
Into the Groove
Holiday
Dress You Up
She’s Not Me
Music
Devil Wouldn’t Recognize You
Spanish Lesson
Miles Away
La Isla Bonita/Lela Pala Tute (trad.)
Doli Doli
You Must Love Me
4 Minutes
Like a Prayer
Frozen
Ray of Light
Give It 2 Me

LotusFlow3r