Avainsana: runot

  • Vene

    Ylitän junaradan. Astelen hiljakseen kohti rantaa. Kesän tuoksu on yhä sama, kaupunki näyttää uudelta. Puen pelastusliivit päälleni. Sähköt, bensiini, hätäkatkaisin, avaimet – valmista. Merkkiääni, pieni liike ja aine räjähtää, hallitusti. Köysissä kasvaa levää. Näinkö kauan olin sidottuna? © 2009 Henrik Jussila

  • Kiireellinen kynäily

    En enää ehdi tarttua kynään. On niin kiire. Kiire välttää kiire. Ehtiä töihin ennen kiirettä. Pysyä poissa kiireen tieltä. Ehtiä kiireeltä kotiin. Hengähtää kiireessä. Ajan varhain aamulla leveää ykköstä ulos tästä kaupungista. Pidän turvaväliä holtittomasti heittelehtiviin ajatuksiini. © 2009 Henrik Jussila

  • Riski

    Yritä keksiä jotain kaunista sanottavaa, kun seisotte torin laidalla oksennuksen vieressä. Miksi ottaa riski, kun voi olla yksin varma? Miksi olla varma, kun on kylmä? © 2009 Henrik Jussila

  • Yksi tytöt

    Tytöt kuin nuket pitävät toisiaan kädestä – koko illan. Neljä jalkaa, kaksi kättä. Oikeiden jalkojen käsi kaivaa lompakon, vasempien käsi raottaa sitä. Voisin ottaa tytöt vakavasti jos edes paidat olisivat erilaiset. © 2009 Henrik Jussila

  • Keskellä

    Jehovan todistajat oven suussa. Erotiikkabaari ikkunan takana. Pysyn yhä keskellä kahden kantavan seinän sisällä. © 2009 Henrik Jussila

  • Suojatiellä

    Lapset vetävät yhtä köyttä. Aikuiset odottavat autoissaan. Pieni tyttö vilkuttaa kuskille. Kaikki näkevät – kuski vilkuttaa takaisin. Lapset ovat menneet. Saa taas ajaa lujaa. © 2009 Henrik Jussila