Kategoria: Kieli

Suomen kielessä on paljon sanoja ja sanontoja, joita tulee käytettyä, vaikkei aina tiedäkään, mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet. Yksi tällaisista on arvontaan ja rahanheittoon kuuluva kysymys ”kruuna vai klaava?”. Kruuna on kolikon kääntöpuoli ja klaava numeroarvo-puoli. Kruuna juontaa nimensä Ruotsinvallan ajasta, jolloin kolikon toisella puolella oli kolme kruunua. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa klaava?

Yhden vastauksen saa Helsingin yliopiston kansantieteen historiallisen maatalouden verkkosivuilta:

Lehmän kytkin eli lavi tehtiin eläimen kaulaan pantavasta puulenkistä ja siitä lähtevästä vitsaköydestä, joka saattoi kulkea seinähirsien välistä ja kiinnittyä poikkitapilla seinän ulkopuolelle. Vanhoissa kolikoissa oli kuvattuna vaakunakilpi, jonka ääriviiva muistutti lehmän kytkyttä, lavia; siitä saatiin rahaa heitettäessä käytetty termi ”klaava”.

Kieli on tärkeä osa ihmisen ajattelua ja sitä, miten maailmaa hahmotamme. Suomen kielessä on paljon sanoja ja sanontoja, joita tulee käytettyä, vaikkei aina tiedäkään, mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet. Monesti tällaisten sanojen alkuperä on maataloudessa, joka alkaa olla useimmille suomalaisille vieras maailma. Tämän takia aiemmin toimivista ilmaisuista on tullut hämäriä sanoja, joiden juuret ovat kuivuneet.

Ajattelin kerätä juurensa kadottaneita, yhä käytössä olevia, sanoja ja sanontoja ylös, jotta ne eivät enää olisi arvoituksia, vaan voisivat taas avartaa ymmärrystä. Verkosta saattaa jo löytyä näitä asioita käsitteleviä sivuja, mutta eiköhän kielemme kestä vielä tämänkin. Ensimmäinen sanonta olkoon: ”Päivä on pulkassa”. Mikä on pulkka, johon päivä pannaan?

Jatka lukemista ”Arvoitukselliset sanat ja sanonnat”