Henrikin verkkosivut

Kategoria: Ennen kuin

  • Sääli

    Hän horjuu
        melkein kaatuu
    Hän tanssii
        ja laulaa
    Hän nauraa
        ja huutaa
    Hän voi pahoin,
        oksentaa
    Hän hiljenee,
        itkee
    Hän katuu
        ja nukahtaa

    Mutta
        meHän olemme
    Vain

    © 1999 Henrik Jussila

  • Jos

    Savua,
        auringon edessä
    Pieni hyönteinen vedessä,
        lasissa edessäni
    Nautin espressoni
        kahdella kulauksella
    toinen minulle, toinen
        sinulle
    Pariisi,
        koskaan en ole ollut
    luonasi yhtä yksin
        yhtä avuton

    Savua,
        silmieni edessä
    Tupakka vasemmassa kädessä
        kynä toisessa
    Miten saisin sanani soljumaan
        pientä puroa paremmin?
    Miten saisin edes yhden ihmisen
        pysähtymään, kuuntelemaan?
    Ehkä jos näyttelisin, huutaisin,
        saisin huomion itseeni
    Ja jos sitten lausuisin
        ne oikeat sanat?

    Ehkä—jos
        sitähän tämä on,
    Elämäni

    Jos olisi kesä
        istuisin katukahvilassa,
    jos todella olisin
        Pariisissa
    Ja tämä olisi se hetki
        jolloin sytyttäisin
    uuden savukkeen,
        jos polttaisin
    Jos osaisin soittaa pianoa
        etsisin yksinäisen soittimen
    ja soittaisin;
        aloittaisin nyt
    ja soittaisin
        aamun luokseni
    Täyttäisin itseni kaikella tällä
        savulla
    Odottaisin hetken

    ja tyhjentäisin kaiken
        koskettimille
    Sisään ja ulos
        ylös ja alas
    Pelkkää savua
        täyttämässä tilaa
    ja luomassa yksinäisen
        ihmisen musiikkia

    Ehkä—jos
        sitähän tämä on,
    Elämä
        aina silloin tällöin

    © 1999 Henrik Jussila

  • Sanat vyölaukkuna

    Elän sanoilla
    Sanat elävät minussa
    Lähetän sanat
    kulkemaan edelläni
    Annan sanojen
    tehdä virheet
    Itse tulen perässä
    pitkin avattua polkua
    sanat vyölaukkuna
    En horju
    En astu sivuun
    Kuuntelen vain sanojen
    neuvoja
    Sanoilla kahmaisen
    Elämää
    ja katselen allapäin
    kuinka paljon jää
    saavuttamatta

    © 1999 Henrik Jussila

  • Toistamisen ilo

    Aion kirjoittaa
    vielä yhden runon
    sinusta
    Tässä runossa
    sinä olet minulle
    kaikki
    Olet valoni, veteni,
    herätät minut eloon
    joka aamu uudestaan
    Sinusta ei löydy
    yhtäkään vikaa,
    ei moitteen sijaa,
    tässä runossa
    Enkä jätä sinua
    koskaan
    Olen vierelläsi
    kun itket
    kun olet minulle
    vihainen
    Olen rinnallasi
    aina,
    tässä runossa
    Aion kirjoittaa sinusta
    enää tämän yhden
    runon
    Sillä onhan tämäkin
    vain täytettä
    jolla yritän peitellä
    suurinta surua,
    ideoitteni loppua

    suljen oveni
    käteni hapuilee kynää
    istun alas
    ja annan kyynelten
    valua nenäni juurta alas
    huulieni yli
    kaulaa pitkin
    hartioiden kautta
    oikeaa kättäni myöden
    kynään, joka tahrii
    valkean paperin,
    paperilta kyyneleet
    nousevat ylös kohti
    korkeuksia
    ja matkalla ne nostavat
    suuni pielet hymyyn

    ALOITTAKAAMME SIIS
    UUDESTAAN

    © 1999 Henrik Jussila