Senkin sinä

Sekoitit pienen pääni;
sait sen aivan sekaisin.
Tulit elämääni odottamatta
– melkein etsimättä.
Loit katseesi hymyillen minuun
ja kysyit mitä mä haluun?
Minun olisi pitänyt tietää
mihin tuollainen hymy johtaa.
Teit mitä itse halusit.
Minua et hetkeäkään kuunnellut.
Nyt tunnen itseni hylätyksi
ja käytetyksi.
Elämässäni ei enää ole naurua;
sinä kehtaat vielä pyytää maksua!
Pidä markkasi!
Senkin…parturi.

© 1998 Henrik Jussila

Tänä iltana

Tänä iltana kaikki muu
saa jäädä.
Tänä iltana olemme
kahdestaan täällä.
Tänä iltana olen sinun
pieni runoilijasi –
sinä yleisöni.
Olet kuulijani, kriitikkoni.
Olet runoni –
et lyhyt, et pitkä,
et helppo, et vaikea,
et samanlainen, et erilainen.
Olethan minun runoni!
Olet sointuni alussa
    ja lopussa:
samoja sanoja hoet;
muusani mun olet.
Kukaan ei voi sinua
minulta viedä.
Jokainen voi sinua
lainata.
Annathan minun
sanoittaa itsesi?
Olethan runoni –
tänä iltana?

© 1998 Henrik Jussila