Kategoria: Hautausmaan

  • Minigrip-pussissa

    Lähdin ulos kylmään
    ylläni lapsuudenkodin turva
    Löysin tienpenkalta
    minigrip-pussin täynnä multaa

    Mullan seassa oli paperi,
    paperilla neljä sanaa:
    MULTAA OLET
    PIAN SINÄKIN

    En uskonut täysin
    lukemiani sanoja,
    joten jatkoin eteenpäin
    kunnes päädyin hautausmaalle

    Hautausmaalla jokainen
    hauta antaa tukensa
    paperilapun sanoille
    MULTAA OLET PIAN SINÄKIN

    Tätä emme usko
    ennen kuin
    olemme nähneet
    hautausmaan

    © 1999 Henrik Jussila

  • Miksi?

    Miksi olen niin pieni
    ja maailma niin suuri?
    Miksi tunnen vain muutaman ihmisen,
    jos edes yhtäkään?
    Miksi olen tänään surullinen
    ja huomenna iloinen?
    Miksi synnymme,
    miksi kuolemme?
    Miksi toiset sanovat totuutta valheeksi
    ja toiset valhetta totuudeksi?
    Miksi tapamme toisiamme
    kutsumamme totuuden tähden?
    Miksi toiset puhuvat tarkoituksesta
    ja toiset sattumasta;
    toiset luomisesta ja toiset kehityksestä?
    Tätä ihmettelen kuitenkin eniten:
    Miksi jotkut kieltävät kysymästä miksi?

    © 1999 Henrik Jussila

  • Ruth ja muut

    Vanhana koivuna
    hautausmaan eteläkulmassa
    olen nähnyt sen herrasmiehen,
    joka luki aamuisin lehtensä
    tuolla penkillä,
    joka on vastapäätä kiveä,
    joka on pystytetty tuon miehen muistoksi
    Ja olen nähnyt sen naisen,
    jonka liikkumisen Jumala oli tehnyt
    vaikeaksi syntymästä saakka,
    pitävän rakkaansa haudan
    huolellisesti hoidettuna
    Olen myös nähnyt sen perheen tuskan,
    jonka ainokainen otettiin pois
    tästä maailmasta jo kolmen päivän jälkeen
    Olen nähnyt sen kauniin tytön,
    joka valmistautui ylioppilaskirjoituksiin,
    luki ja opiskeli vaikka sairasti,
    taisteli lentävää tautia vastaan

    Nämä olen nähnyt
    ja paljon muuta
    mutta sinä et pysty näkemään
    kuin nimiä ja lukuja kivissä

    © 1999 Henrik Jussila

  • Rakastan

    Rakastan tätä elämää

            ?

    Rakastan tätä odotusta,
    salaperäisyyttä ja jännitystä
    Rakastan tätä tanssia
    jota tänään tanssin

    Huomenna joku voi repiä
    minut kappaleiksi
    Voin menettää jalkani
    enkä voi tanssia
    Joku saattaa särkeä sydämeni
    enkä voi tuntea
    Mutta tämä olkoon
    todistus siitä että
    tänään rakastan elämää
    ja ehkä hieman myös
            itseäni

    © 1999 Henrik Jussila

  • Alun loppu

    Jonain aamuna herään
    ja huomaan kirjoittaneeni
    hänestä runon

    Ja yhtä varmasti kuin
    tuo aamu pian saapuu
    eivät runoni hänestä
    silloin enää ole
    täytettä

    © 1999 Henrik Jussila

  • Dedicated 2

    Todellisuus on tamburiini ja
    Hra Onnellinen minun oikea nimeni
    Enkä sano tätä vain toistamisen ilosta

    Anna Stesia kertoi tämän kaiken
    Rypisti aamun lehdet ja
    Toi huoneeseeni elefantteja ja kukkia
    Istuin vain ja odotin
    Sanonut en sanaakaan, sillä
    Tahdoin olla omistautunut taiteilijalle

    © 1999 Henrik Jussila