Kategoria: Kukkia kukille

Johdanto

On yö
Aamu ei vielä sarasta
Kuljen pimeää polkua
Etsien reittiä parasta
Ulos tästä metsästä

Sade tekee minusta pilkkaa
Metsä kuiskii takanani
Yritän olla kuuntelematta
Ja ajatella mitä on edessäni
Toteutan vielä tarkoitukseni

Musteella maalaan maailmani
Sanoihin syviin sen upotan
Tämä minun on tehtävä:
Ilmentymättömät tunteet aion
Tavuilla toimivilla täydellistää

Saavun reunalle
Kyvyttömyyden pelottavan syvänteen
Vilkaisen alas rotkoon
Ja kuulen jälleen
Huokaavan metsän äänen

Käännyn ympäri ja
Katson liikkumattomaan metsään
Kuulen: ”Älä edes yritä”
Muttei missään ole ketään
Mikä minua käskee?

Vastoin järkeäni yritän
Hyppyä toiselle puolelle
Maailmaan jota tuskin tunnen
Mutta ensin kerään sinulle
Muutaman kukkasen

Nämä kukat on poimittu
Pimeästä metsästä
Joten jos ne ovat surkastuneita
Se voi johtua poimijasta
Mutta eritoten valon puutteesta

© 1998 Henrik Jussila

Televisio

Avaan uuden päivän televisiostani.
En ole tänään ensimmäinen
Mutten tyydy olemaan viimeinenkään.
Ehdin juuri mukaan uutisminuuttiin:
Eduskunnassa taistellaan  (15 sek.);
Afrikalle annetaan rahaa   (15 sek.);
Balkanilla soditaan           (10 sek.);
Milanossa kevään muoti    (10 sek.);
Voitto jalkapallossa          (10 sek.).
Katson kehityksen
Värikkäisiin kasvoihin
Ja haluan polvistua.
Maailma on nykyään
Nopea ja mieletön.
En ehdi selvitellä tätä,
Mutta näin se on.
Nyt alkaa suosikki-ohjelmani
—myöhässä kuten aina ennenkin.

© 1998 Henrik Jussila

Pikaruokalassa

Mustaa on
Kahvi kupissani;
Katselen sitä
Ja lehteä edessäni.

Talvi on
Saapunut sydämeeni.
Odotan lumen peittävän
Pohjoisen kotini.

Lehden otsikot
Kertovat sadoista kuolleista.
Miksen minä saa
Tänään kiinni elämästä?

Istun yksin
Pöydässä kahden.
Huomaan ruuhkan ja
Nuoren parin tuskaisen
        katseen.

Otan kahvin
Jätän lehden ja lähden.
Elän päiväni
1:en asian tähden.

© 1998 Henrik Jussila

Kukille

Eilinen jääköön,
Odottakoon huominen.
Tänään minä olen.

Ostan naiselta yhden
            tulppaanin.
Tuon sen uuteen kotiini
            lahjaksi saamaani
            lasimaljakkoon.
Annan sille vettä
            ja ravinteita.
Viillän vielä sen
            leikatun varren
            maljakkoon sopivaksi.

Siinä se nyt on – me olemme
tänään.

© 1998 Henrik Jussila