On yö
Aamu ei vielä sarasta
Kuljen pimeää polkua
Etsien reittiä parasta
Ulos tästä metsästä
Sade tekee minusta pilkkaa
Metsä kuiskii takanani
Yritän olla kuuntelematta
Ja ajatella mitä on edessäni
Toteutan vielä tarkoitukseni
Musteella maalaan maailmani
Sanoihin syviin sen upotan
Tämä minun on tehtävä:
Ilmentymättömät tunteet aion
Tavuilla toimivilla täydellistää
Saavun reunalle
Kyvyttömyyden pelottavan syvänteen
Vilkaisen alas rotkoon
Ja kuulen jälleen
Huokaavan metsän äänen
Käännyn ympäri ja
Katson liikkumattomaan metsään
Kuulen: ”Älä edes yritä”
Muttei missään ole ketään
Mikä minua käskee?
Vastoin järkeäni yritän
Hyppyä toiselle puolelle
Maailmaan jota tuskin tunnen
Mutta ensin kerään sinulle
Muutaman kukkasen
Nämä kukat on poimittu
Pimeästä metsästä
Joten jos ne ovat surkastuneita
Se voi johtua poimijasta
Mutta eritoten valon puutteesta
© 1998 Henrik Jussila