Ymmärrä en
miksi kutsumme ystäviämme,
varsinkin toista sukupuolta
edustavia,
vain ystäviksi
Hän on vain ystäväni,
sanomme,
ei hän sen enempää ole
Mutta keitä ovat nuo
lukuisat ihmiset, jotka
ovat olleet jotain enemmän?
Yleensä he ovat niitä
joiden edessä vaivaudumme,
ehkä häpeämme jotain,
kadumme tyhmiä tekojamme
He ovat yleensä niitä,
joita emme halua nähdä
Mitä siis jää jäljelle?
—Vain ystäviä.
© 1999 Henrik Jussila