Aion kirjoittaa
vielä yhden runon
sinusta
Tässä runossa
sinä olet minulle
kaikki
Olet valoni, veteni,
herätät minut eloon
joka aamu uudestaan
Sinusta ei löydy
yhtäkään vikaa,
ei moitteen sijaa,
tässä runossa
Enkä jätä sinua
koskaan
Olen vierelläsi
kun itket
kun olet minulle
vihainen
Olen rinnallasi
aina,
tässä runossa
Aion kirjoittaa sinusta
enää tämän yhden
runon
Sillä onhan tämäkin
vain täytettä
jolla yritän peitellä
suurinta surua,
ideoitteni loppua
suljen oveni
käteni hapuilee kynää
istun alas
ja annan kyynelten
valua nenäni juurta alas
huulieni yli
kaulaa pitkin
hartioiden kautta
oikeaa kättäni myöden
kynään, joka tahrii
valkean paperin,
paperilta kyyneleet
nousevat ylös kohti
korkeuksia
ja matkalla ne nostavat
suuni pielet hymyyn
ALOITTAKAAMME SIIS
UUDESTAAN
© 1999 Henrik Jussila