Sheila E. & E-train Apollo Live Club, Helsinki 1.4.2026 klo 20.30-22.05
Pääsin ilokseni näkemään Sheila E:n ensi kertaa livenä huhtikuun alussa Helsingissä. Sheila E. (s. 1957) on yhdysvaltalainen laulaja, rumpali ja lyömäsoittaja, jota pidetään yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä perkussionisteista. Hän nousi kansainväliseen maineeseen 1980-luvulla Prince-yhteistöidensä ja hittinsä The Glamorous Life myötä.
Sheila E. & E-Train Apollo Live Clubin lavalla 1.4.2026 Helsingissä.
Apollo Live Clubin keikan alku oli jazz- ja funk-henkinen jamittelu- ja sooloilusessio, jonka aikana kuultiin Sly & The Family Stone -biisejä ja lyhyt The Beatles -tuulahdus. Tunnin kohdalla energiatasot nousivat uudelle tasolle, kun bändi esitti A Love Bizzarre -biisin – joka on yksi artistin hienoimmista kappaleista. Siitä lähti liikkeelle E-juna, joka ei pysähtynyt ennen viimeistä biisiä.
Fyysinen media säilöö muistoja. Kuvassa on työmatkalle viime viikolla valitsemani CD-levy – Princen albumi The Gold Experience (1995). Artisti tunnettiin albumin julkaisun aikaan entisenä Princenä tai symbolilla O(+>
Kuvassa Prince albumi The Gold Experience (1995). Kannessa on pian ostohetken jälkeen eli vuodesta 1995 asti ollut särö.
Muistan edelleen, kun ostin tämän levyn heti julkaisupäivänä turkulaisesta levyliikkeestä. Oli syyskuinen perjantai vuonna 1995 ja silloisena nuorisolaisena olin Turun jokirannassa viettämässä iltaa. Juuri ostettu levy oli povitaskussani.
Jossain vaiheessa kohtasimme tuttuja ja tähän kohtaamiseen sisältyi jotain hyväntahtoista fyysistä vääntöä ja levyn kanteen syntyi tuoreeltaan särö. Tämä särö tuo aina mieleen nuoruuden ja kyseisen illan.
Yllä olevan kuvan taustalla häämöttää myös Veikkaus-areena, joka tunnettiin aiemmin Hartwall-areenana. Näin kyseisessä paikassa Princen konsertissa 21.7.2011 hyvien ystävien seurassa. Tämä jäi itse asiassa viimeiseksi näkemäkseni Prince-konsertiksi.
Kokonaisuudessaan näin artistin livenä kuusi kertaa – kaksi kertaa Tukholmassa, kaksi kertaa Lontoossa, kerran Ranskan Arrasissa ja viimeisen kerran kotimaassa Helsingissä, ks. konserttikokemuksiani.
Princen musiikkia olen fanittanut vuodesta 1989, jolloin hankin Batman-albumin Helsingin Sokokselta – sekin CD-formaatissa. Lue myös arvio Batman (1989) -elokuvasta elokuvablogissani.
Olin muutaman vuoden tauon jälkeen taas Porin Jazzeilla. Vetonaulana minulle oli Jamiroquai, jonka olen nähnyt konsertissa kahdesti aiemmin: Helsingissä vuonna 1999 ja Porissa vuonna 2003.
Keikka oli jälleen mainio, vaikka solisti Jay Kay oli ennen konserttia kärsinyt selkävaivoista. Sähköistetty ja loistava päähine päässään Jay Kay esiintyi kuitenkin varsin energisesti. Hieno keikka!
Lenny Kravitz -konsertti 26.10.2014 klo 21.15-23.15 Hartwall-areena, Helsinki
Osallistuin sunnuntaina 26.10.2014 Lenny KravitzinStrut-kiertueen kolmannelle keikalle, joka järjestettiin Helsingissä. Kiertue alkoi Venäjältä 22.10. Helsingin konsertti oli hyvä, muttei rock-revittelystä huolimatta aivan yhtä energinen kuin edellinen Suomen konsertti vuonna 2008 (lue arvioni). Kravitz kertoi kärsivänsä kurkkuvaivoista, mutta se ei menoa suuremmin haitannut.
Yksi konsertin kohokohdista oli Sister-kappaleesta alkanut jakso, johon kuuluivat lisäksi Circus-albumin (1995) nimibiisi sekä saman levyn kappale Can’t Get You Off My Mind. Seuraavana kuultu New York City uudelta Strut-levyltä vaatii oletettavasti hieman enemmän radiosoittoa ennen kuin se villitsee yleisön kunnolla. Hieno kappale se on silti.
Maanantaina julkaistiin tieto Princen tulevan albumin, tai itse asiassa albumien, julkaisusta. Warner Bros. -levy-yhtiö julkaisee Princen albumin Art Official Age Euroopassa 29.9.2014, ja seuraavana päivänä Yhdysvalloissa. Samalla aikataululla ilmestyy myös 3rdEyeGirl-kokoonpanon ja Princen rockpainotteinen albumi Plectrumelectrum.
Levyt voi ennakkotilata verkkokaupasta jo nyt, jolloin kuunteluun saa heti kolme biisiä: Clouds, Breakdown ja Pretzelbodylogic. Näistä Clouds on ainoa, joka ei ole ollut saatavilla aiemmin.
Return of the Stingray Guitar Beautiful Day New Year’s Day Get On Your Boots Magnificent Mysterious Ways Elevation Until The End Of The World I Still Haven’t Found What I’m Looking For North Star (An Acoustic Version) Glastonbury In A Little While Miss Sarajevo City Of Blinding Lights Vertigo I’ll Go Crazy If I Don’t Go Crazy Tonight (Remix) Sunday Bloody Sunday MLK Walk On
One Where The Streets Have No Name
Ultraviolet (Light My Way) With Or Without You Moment Of Surrender
Helsinki 21.8.2010
Return of the Stingray Guitar Beautiful Day I Will Follow Get On Your Boots Magnificent Mysterious Ways No Line On The Horizon Elevation I Still Haven’t Found What I’m Looking For Every Breaking Wave Glastonbury In A Little While Miss Sarajevo City Of Blinding Lights Vertigo I’ll Go Crazy If I Don’t Go Crazy Tonight (Remix) Pride (In The Name Of Love) MLK Walk On
One Where The Streets Have No Name
Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me With Or Without You Moment Of Surrender
Alice Cooper esiintyi viime viikon perjantaina Espoossa Barona Areenalla. Ostimme liput keikalle jo elokuussa, mutta pari päivää ennen keikkaa tajusin, että lämppärinä keikalla esiintyy Sebastian Bach. Mikäs siinä! Kyllä samalla rahalla kelpaa nähdä myös upeaääninen Bach, joka tunnetaan parhaiten Skid Row’n alkuperäisenä laulajana. Espoon 50 minuuttinen keikka oli yllättävänkin energinen ja isokokoinen kanadalainen rokkasi mikrofonia lasson lailla pyörittäen kuin viimeistä päivää.
Kuoleman teatteria. Todellakin. Kauhurokin vanha tekijä Alice Cooper esiintyi bändeineen perjantaina Espoon Barona Areenalla ja esityksen aikana Cooper tapettiin neljästi. Ensin giljotiinissa, sitten myrkkyruiskeella, sen jälkeen hirttämällä ja lopuksi terälaatikossa. Kuoleman ohella esitettiin erinomaista musiikkia. Yleisö villiintyi Poisonin kohdalla ja lopun kahdessa viimeisessä biisissä.
Kauhukuvastoa viljeltiin siis varsin laajalti laajalti. Areenalla oli hyvät soundit ja konsertin sai ostaa muistitikulla mukaan kotiin mp3-muodossa – aivan mahtava keksintö. Encoressa mukana oli myös Michael Monroe.
Konsertissa kuullut biisit
School’s Out Department Of Youth I’m Eighteen Wicked Young Man Ballad Of Dwight Fry Go To Hell Guilty Welcome To My Nightmare Cold Ethyl Poison The Awakening From The Inside Nurse Rosetta Is It My Body Be My Lover Only Women Bleed – I Never Cry Black Widow Vengeance Is Mine Devil’s Food Dirty Diamonds Billion Dollar Babies Killer I Love The Dead No More Mr. Nice Guy Under My Wheels School’s Out (feat. Michael Monroe)
The Circus -klubi Helsingissä tiistaina yhdentoista maissa. Pienehköllä esiintymislavalla on tuhottomasti porukkaa, vähintään 16 yhtäaikaa, usein enemmänkin. Kitaristi Garry ”Starchild” Shider jammailee vaipoissa. Funkin ylipappi George Clinton, 67, häröilee lavalla ja esittelee vuoron perään uusia esiintyjiä, jotka yrittävät mahtua korokkeelle. Mikrofoni siirtyy kädestä käteen, kun kaikki haluavat esiintyä. Biisien välissä myös rumpali vaihtuu säännöllisin väliajoin. Clinton istuskelee hetken sätkä suussa kaiuttimien takana, kunnes palaa taas lavan keskelle:
”It would be ludicrous to
think that we are new to this
We do this,
this is what we do”
