Sheila E. & E-train Apollo Live Club, Helsinki 1.4.2026 klo 20.30-22.05
Pääsin ilokseni näkemään Sheila E:n ensi kertaa livenä huhtikuun alussa Helsingissä. Sheila E. (s. 1957) on yhdysvaltalainen laulaja, rumpali ja lyömäsoittaja, jota pidetään yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä perkussionisteista. Hän nousi kansainväliseen maineeseen 1980-luvulla Prince-yhteistöidensä ja hittinsä The Glamorous Life myötä.
Sheila E. & E-Train Apollo Live Clubin lavalla 1.4.2026 Helsingissä.
Apollo Live Clubin keikan alku oli jazz- ja funk-henkinen jamittelu- ja sooloilusessio, jonka aikana kuultiin Sly & The Family Stone -biisejä ja lyhyt The Beatles -tuulahdus. Tunnin kohdalla energiatasot nousivat uudelle tasolle, kun bändi esitti A Love Bizzarre -biisin – joka on yksi artistin hienoimmista kappaleista. Siitä lähti liikkeelle E-juna, joka ei pysähtynyt ennen viimeistä biisiä.
Fyysinen media säilöö muistoja. Kuvassa on työmatkalle viime viikolla valitsemani CD-levy – Princen albumi The Gold Experience (1995). Artisti tunnettiin albumin julkaisun aikaan entisenä Princenä tai symbolilla O(+>
Kuvassa Prince albumi The Gold Experience (1995). Kannessa on pian ostohetken jälkeen eli vuodesta 1995 asti ollut särö.
Muistan edelleen, kun ostin tämän levyn heti julkaisupäivänä turkulaisesta levyliikkeestä. Oli syyskuinen perjantai vuonna 1995 ja silloisena nuorisolaisena olin Turun jokirannassa viettämässä iltaa. Juuri ostettu levy oli povitaskussani.
Jossain vaiheessa kohtasimme tuttuja ja tähän kohtaamiseen sisältyi jotain hyväntahtoista fyysistä vääntöä ja levyn kanteen syntyi tuoreeltaan särö. Tämä särö tuo aina mieleen nuoruuden ja kyseisen illan.
Yllä olevan kuvan taustalla häämöttää myös Veikkaus-areena, joka tunnettiin aiemmin Hartwall-areenana. Näin kyseisessä paikassa Princen konsertissa 21.7.2011 hyvien ystävien seurassa. Tämä jäi itse asiassa viimeiseksi näkemäkseni Prince-konsertiksi.
Kokonaisuudessaan näin artistin livenä kuusi kertaa – kaksi kertaa Tukholmassa, kaksi kertaa Lontoossa, kerran Ranskan Arrasissa ja viimeisen kerran kotimaassa Helsingissä, ks. konserttikokemuksiani.
Princen musiikkia olen fanittanut vuodesta 1989, jolloin hankin Batman-albumin Helsingin Sokokselta – sekin CD-formaatissa. Lue myös arvio Batman (1989) -elokuvasta elokuvablogissani.
Radio Helsinki lähetti 3.10.2014 nelituntisen Prince-erikoisohjelman uusien levyjen (ART OFFICIAL AGE ja PLECTRUMELECTRUM, lue lisää) julkaisun kunniaksi. Juontaja pyysi kuuntelijoita kertomaan sähköpostilla, mitä Prince heille merkitsee. Lähetin oman sepustukseni:
“Kiitos ohjelmasta. Neljä tuntia Princeä radiossa ei ole kovin usein toistuva ilmiö! Tutustuin Princen musiikkiin noin 10-vuotiaana poikasena eikä musiikki ole 25 vuodessa lähtenyt minusta mihinkään. Olen kasvanut sen tahdissa. Artistina arvostan miehen kiistattomia lahjoja ja tinkimättömyyttä taiteensa suhteen. Samaten työ musiikintekijöiden oikeuksien puolustajana on ansiokasta. Kesti aika pitkään ennen kuin näin miehen konsertissa. Nyt koettuja keikkoja on plakkarissa kuusi ja uudestaan pitäisi päästä. Ehkä taas jonain päivänä Helsingissä?”
Lenny Kravitz -konsertti 26.10.2014 klo 21.15-23.15 Hartwall-areena, Helsinki
Osallistuin sunnuntaina 26.10.2014 Lenny KravitzinStrut-kiertueen kolmannelle keikalle, joka järjestettiin Helsingissä. Kiertue alkoi Venäjältä 22.10. Helsingin konsertti oli hyvä, muttei rock-revittelystä huolimatta aivan yhtä energinen kuin edellinen Suomen konsertti vuonna 2008 (lue arvioni). Kravitz kertoi kärsivänsä kurkkuvaivoista, mutta se ei menoa suuremmin haitannut.
Yksi konsertin kohokohdista oli Sister-kappaleesta alkanut jakso, johon kuuluivat lisäksi Circus-albumin (1995) nimibiisi sekä saman levyn kappale Can’t Get You Off My Mind. Seuraavana kuultu New York City uudelta Strut-levyltä vaatii oletettavasti hieman enemmän radiosoittoa ennen kuin se villitsee yleisön kunnolla. Hieno kappale se on silti.
Maanantaina julkaistiin tieto Princen tulevan albumin, tai itse asiassa albumien, julkaisusta. Warner Bros. -levy-yhtiö julkaisee Princen albumin Art Official Age Euroopassa 29.9.2014, ja seuraavana päivänä Yhdysvalloissa. Samalla aikataululla ilmestyy myös 3rdEyeGirl-kokoonpanon ja Princen rockpainotteinen albumi Plectrumelectrum.
Levyt voi ennakkotilata verkkokaupasta jo nyt, jolloin kuunteluun saa heti kolme biisiä: Clouds, Breakdown ja Pretzelbodylogic. Näistä Clouds on ainoa, joka ei ole ollut saatavilla aiemmin.
Alice Cooper esiintyi viime viikon perjantaina Espoossa Barona Areenalla. Ostimme liput keikalle jo elokuussa, mutta pari päivää ennen keikkaa tajusin, että lämppärinä keikalla esiintyy Sebastian Bach. Mikäs siinä! Kyllä samalla rahalla kelpaa nähdä myös upeaääninen Bach, joka tunnetaan parhaiten Skid Row’n alkuperäisenä laulajana. Espoon 50 minuuttinen keikka oli yllättävänkin energinen ja isokokoinen kanadalainen rokkasi mikrofonia lasson lailla pyörittäen kuin viimeistä päivää.
Kuoleman teatteria. Todellakin. Kauhurokin vanha tekijä Alice Cooper esiintyi bändeineen perjantaina Espoon Barona Areenalla ja esityksen aikana Cooper tapettiin neljästi. Ensin giljotiinissa, sitten myrkkyruiskeella, sen jälkeen hirttämällä ja lopuksi terälaatikossa. Kuoleman ohella esitettiin erinomaista musiikkia. Yleisö villiintyi Poisonin kohdalla ja lopun kahdessa viimeisessä biisissä.
Kauhukuvastoa viljeltiin siis varsin laajalti laajalti. Areenalla oli hyvät soundit ja konsertin sai ostaa muistitikulla mukaan kotiin mp3-muodossa – aivan mahtava keksintö. Encoressa mukana oli myös Michael Monroe.
Konsertissa kuullut biisit
School’s Out Department Of Youth I’m Eighteen Wicked Young Man Ballad Of Dwight Fry Go To Hell Guilty Welcome To My Nightmare Cold Ethyl Poison The Awakening From The Inside Nurse Rosetta Is It My Body Be My Lover Only Women Bleed – I Never Cry Black Widow Vengeance Is Mine Devil’s Food Dirty Diamonds Billion Dollar Babies Killer I Love The Dead No More Mr. Nice Guy Under My Wheels School’s Out (feat. Michael Monroe)
The Circus -klubi Helsingissä tiistaina yhdentoista maissa. Pienehköllä esiintymislavalla on tuhottomasti porukkaa, vähintään 16 yhtäaikaa, usein enemmänkin. Kitaristi Garry ”Starchild” Shider jammailee vaipoissa. Funkin ylipappi George Clinton, 67, häröilee lavalla ja esittelee vuoron perään uusia esiintyjiä, jotka yrittävät mahtua korokkeelle. Mikrofoni siirtyy kädestä käteen, kun kaikki haluavat esiintyä. Biisien välissä myös rumpali vaihtuu säännöllisin väliajoin. Clinton istuskelee hetken sätkä suussa kaiuttimien takana, kunnes palaa taas lavan keskelle:
”It would be ludicrous to
think that we are new to this
We do this,
this is what we do”
Madonna: Sticky & Sweet Tour Helsinki, Jätkäsaari 6.8.2009
Madonna: Hard Candy (2008)
Kannattaako keikkailu? Tällä hetkellä ilmeisen hyvin. Kiertueet ovat monille artisteille luotettavampia tulonlähteitä kuin levymyynti, jonka tuottoja syö mm. musiikin laiton kopiointi. 1980-luvun puolella syttynyt Madonna-kipinä sai itsessänikin uuttaa voimaa, kun nainen kävi kotikontujeni läheisyydessä visuaalisesti häikäisevän show’nsa kanssa. Olen päivittänyt levykokoelmaani usealla viime vuosien albumilla, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet levykauppaan.
Madonnan Sticky & Sweet Tour ei tarjoa suuria uudistuksia illasta toiseen – tai siis ei mitään uudistuksia lyhyitä välispiikkejä lukuun ottamatta. Toisaalta jos näkee kiertueelta vain yhden keikan, ei toistuva rakenne haittaa lainkaan. Yle Teema esitti keikkaa edeltävänä maanantaina koosteen Argentiinan keikalta ja suurin piirtein samaa oli odotettavissa Suomessakin.
Pet Shop Boys – eli Neil Tennant ja Chris Lowe – esiintyi Helsingin jäähallissa 2.7.2009. Kyllä, bändi on yhä olemassa. Arvoin pitkään lähdenkö keikalle, mutta viime kesäisen The National -arvuuttelun tavoin tämäkin päätös lähteä keikalle kannatti. Hieman yli 1,5 tuntia kestänyt show oli visuaalisesti erittäin komea. Musiikki on tietysti aina ollut korkeatasoista. Vanhat klassikotkin kuulostivat yllättävän ajankohtaisilta.
Kulmikas konsertti alkoi katsomoa tärisyttävällä Heart-biisillä. Kuutiopäiset esiintyjät astuivat lavalle kuutioseinän takaa, joka toimi koko keikan keskusmotiivina. Lava heräsi henkiin, kun seinään heijastettiin komeita videoteoksia. Uudelta Yes-levyltä kuultiin mm. Pandemonium, Love etc. ja Building a Wall, jonka jälkeen muurit murtuivat Go West -kappaleen tahdissa. Konsertissa kuultiin myös mm. It’s a Sin, Jealousy, Suburbia ja Love Comes Quickly. Ehyen ja rehellisen konsertin kruunasivat henkilökohtainen suosikkini Being Boring ja West End Girls. Visuaalisesti keikka oli kokemus.
Pet Shop Boys -keikka oli myös ihmisystävällinen. Jäähalliin pääsi sisään lyhyellä jonottamisella ja konsertti alkoi vain hetki ilmoitettua myöhemmin. Konsertin päätyttyä hallin ovet olivat apposen avoinna, minkä ansiosta uloskin pääsi kävelemään suoraan. Kolmekymppinen kiittää.
