Junassa,
maan alla, jonka päällä
en ole koskaan kävellyt
Täällä ihmisten seassa
olen kotona
kuin turisti
bussissa
Luin
kirjan, jonka näin
avautuvan kauniille
tuntemattomalle naiselle
täällä, ja
jälleen tiedän
enemmän
© 1999 Henrik Jussila
Savua,
auringon edessä
Pieni hyönteinen vedessä,
lasissa edessäni
Nautin espressoni
kahdella kulauksella
toinen minulle, toinen
sinulle
Pariisi,
koskaan en ole ollut
luonasi yhtä yksin
yhtä avuton
Savua,
silmieni edessä
Tupakka vasemmassa kädessä
kynä toisessa
Miten saisin sanani soljumaan
pientä puroa paremmin?
Miten saisin edes yhden ihmisen
pysähtymään, kuuntelemaan?
Ehkä jos näyttelisin, huutaisin,
saisin huomion itseeni
Ja jos sitten lausuisin
ne oikeat sanat?
Ehkä—jos
sitähän tämä on,
Elämäni
Jos olisi kesä
istuisin katukahvilassa,
jos todella olisin
Pariisissa
Ja tämä olisi se hetki
jolloin sytyttäisin
uuden savukkeen,
jos polttaisin
Jos osaisin soittaa pianoa
etsisin yksinäisen soittimen
ja soittaisin;
aloittaisin nyt
ja soittaisin
aamun luokseni
Täyttäisin itseni kaikella tällä
savulla
Odottaisin hetken
ja tyhjentäisin kaiken
koskettimille
Sisään ja ulos
ylös ja alas
Pelkkää savua
täyttämässä tilaa
ja luomassa yksinäisen
ihmisen musiikkia
Ehkä—jos
sitähän tämä on,
Elämä
aina silloin tällöin
© 1999 Henrik Jussila