Avainsana: pariisi

Savua,
    auringon edessä
Pieni hyönteinen vedessä,
    lasissa edessäni
Nautin espressoni
    kahdella kulauksella
toinen minulle, toinen
    sinulle
Pariisi,
    koskaan en ole ollut
luonasi yhtä yksin
    yhtä avuton

Savua,
    silmieni edessä
Tupakka vasemmassa kädessä
    kynä toisessa
Miten saisin sanani soljumaan
    pientä puroa paremmin?
Miten saisin edes yhden ihmisen
    pysähtymään, kuuntelemaan?
Ehkä jos näyttelisin, huutaisin,
    saisin huomion itseeni
Ja jos sitten lausuisin
    ne oikeat sanat?

Ehkä—jos
    sitähän tämä on,
Elämäni

Jos olisi kesä
    istuisin katukahvilassa,
jos todella olisin
    Pariisissa
Ja tämä olisi se hetki
    jolloin sytyttäisin
uuden savukkeen,
    jos polttaisin
Jos osaisin soittaa pianoa
    etsisin yksinäisen soittimen
ja soittaisin;
    aloittaisin nyt
ja soittaisin
    aamun luokseni
Täyttäisin itseni kaikella tällä
    savulla
Odottaisin hetken

ja tyhjentäisin kaiken
    koskettimille
Sisään ja ulos
    ylös ja alas
Pelkkää savua
    täyttämässä tilaa
ja luomassa yksinäisen
    ihmisen musiikkia

Ehkä—jos
    sitähän tämä on,
Elämä
    aina silloin tällöin

© 1999 Henrik Jussila