Hymyilen.
Kävelen läpi
sateisen kaupungin
ja hymyilen.
En erota taivasta
mainoksista;
en aakkosia
numeroista.
Sydämeni hakkaa
ja minä hymyilen.
Tulen pieneen kotiini ja
alan keittää riisiä.
Keittiössäni on siistiä.
Jotenkin vain tiedän:
me pysymme yhdessä
aivan kuin oikeanlainen riisi,
jonka antaumuksella keitän.
© 2001 Henrik Jussila