Olen runoilija,
siis ihan oikea
Kerhomme jäsenkortti
on ohessa
Olen oikea runoilija
ja siksi sinun
on maksettava
jos haluat lukea
Työllä minunkin
on caffè latteni
ansaittava,
niin ja se panini
© 2001 Henrik Jussila
Olen runoilija,
siis ihan oikea
Kerhomme jäsenkortti
on ohessa
Olen oikea runoilija
ja siksi sinun
on maksettava
jos haluat lukea
Työllä minunkin
on caffè latteni
ansaittava,
niin ja se panini
© 2001 Henrik Jussila
Koetan käynnistää autoani pimeässä,
kun saavut luokseni, muistoissa.
Muistan sen kesäisen perjantain,
jolloin tulit autooni hieman hymyillen:
Tartuit rattiin ja tahdoit ohjata.
Ajoit taajama-alueella satasta.
”Olemmehan vain kerran nuoria”, sanoit,
”Typeriä nuo varoituskolmiot”.
Sunnuntaina väitit minun särkeneen
sydämesi,
vaikka poliisikin tiesi
sinun romuttaneen autoni.
Kuulustelun jälkeen katosit.
Sytytän Saabini sisävalon
ja huomaan ottaneeni
Fraasiwagonin avaimet.
© 2001 Henrik Jussila
Ajan autolla
läpi vanhan kotikaupunkini
Kaikki täällä on
nyt niin erilaista:
musiikki on outoa,
lämpötila on korkeammalla
kuin silloin
ja pelkääjän paikalla
istuu nyt toinen
© 2001 Henrik Jussila
Alussa oli jazz.
Sitten luotiin auto.
Sitten tuli kylmä talviyö:
oli jazz, auto ja
valaistu kolmikaistainen tie.
Heitän tavaroita ikkunasta,
painan kaasupoljinta.
Olen pian taas
elämäni vauhdissa!
© 2001 Henrik Jussila
Ajattelen sinua
kun kissat
omistavat kadut
Ajattelen sinua
kun rusakot
katsastavat puutarhojaan
Ajattelen sinua
Onko se rakkautta?
Vai onko se
yksinäisyyttä,
etäisyyttä jokaisesta ihmisestä?
© 2001 Henrik Jussila
Kallistan kahvikuppia,
kalliokäärmeen kiertyessä kaulaani
Sanat säikyt
sulkeutuvat suuhuni, sillä
Muutoin matelija mahtava
minut musertaisi
Kenelle käärmeestä kertoisin?
Sinulle selitän –
Maailmani menetän.
© 2001 Henrik Jussila
Haluan söpön koiran
Koiran, jota silittää
Koiran, jota opettaa
Koiran, jota taluttaa
kotikaupunkini kaduilla
hihnassa
Olisimme erottamattomat
– luodut toisillemme
© 2001 Henrik Jussila
Kaksi tulevaa filosofia
ennen luennon alkua:
–Jumalan olemassaolon todistaminen
täydellisen olennon käsitteen
avulla ei ole pätevä.
–Ei olekaan. Käsitteen olemassaolo
ei todista todellisuudessa
tapahtuvaa olemista. Eihän siinä…
Kaunis nuori nainen kulkee ohi
–…niin eihän sitä…Mihin me jäätiin?
–En muista.
Tätä on elämä mainen.
Olisikohan Jumala…
© 2001 Henrik Jussila
Tiesin jo kääntyessäni,
poispäin sinusta,
että lähtöni oli kömpelö.
Yhtä kömpelö kuin silloin,
kun lähden pois taide-elokuvasta
heti viimeisen kuvan jälkeen.
Muistan kuinka kerroit,
että säilytät pääsylipun
jokaisesta näkemästäsi elokuvasta
ollaksesi vielä kotona varma,
että todella näit tuon elokuvan.
Kirjeesi on minun pääsylippuni,
vaikken olekaan enää
niin varma siitä,
olinko koskaan sisällä.
Maksan pääsymaksun uudelleen
ja istun jälleen
pimeässä, unelmoimassa.
2
1
START
© 2001 Henrik Jussila
Yhdeksän kuukautta olen kantanut
sinua sisälläni.
Olen kuunnellut huutoasi,
raahannut sinua paikasta paikkaan.
Olen valvonut untasi,
kuunnellut älyttömyyksiäsi, itkuasi,
kestänyt potkimistasi.
Yhdeksän kuukautta olen miettinyt:
kuka sinut on siittänyt?
Kuka oli se, joka pimeässä
kosketti minua ja muita?
Miksi meille ei kerrota nimeä?
Yhdeksän kuukautta odotin
ja tänään odotus päättyi:
Vihdoinkin olen synnyttänyt.
Minä olen mies nyt.
© 2001 Henrik Jussila