Henrikin verkkosivut

Tervetuloa!

  • Kiitos

  • Aurinko

    Elämässä on monia asioita,
    jotka estävät tanssin
    mutta on aina muistettava
    että jossakin aurinko
    nousee ja joskus
    tuo aurinko saattaa
    olla ihminen

    © 2001 Henrik Jussila

  • Lupauksia, lupauksia

    ”Mennäänkö meille vai teelle?”,
    hän kysyi olevinaan vitsikkäästi.
    Mennään vain teille,
    mutta jos aiot särkeä sydämeni
    niin minä särjen
    mummolta perimäsi kahvikuppisarjan.

    © 2001 Henrik Jussila

  • On

    Ei ole jumalaa
    joka ojentaisi kätensä
    taivaasta
    Ei ole jumalaa
    joka pudottelisi pyhiä tekstejä
    taivaasta
    Ei ole jumalaa
    joka eläisi puolestamme
    maailmassa
    Mutta uskokaa tämä:
    on Jumala
    joka kehottaa meitä
    rakastamaan lähimmäisiämme
    ja pelastamaan itsemme

    © 2001 Henrik Jussila

  • Talvi

    Miksi minä ihastun
    aina talvella,
    kun maa on jäässä,
    kun kylmyys koettelee
              elämän voimia?

    Miksi menetän sydämeni
    aina talvella,
    kun tuuli on pureva,
    kun värit häviävät?

    Miksi minä aina
    tukeudun talveen,
    vaikka talvi on kylmä
    ja sen kädet
              kaiken jäädyttävät?

    © 2001 Henrik Jussila

  • Sydämelleni

    Jokin minussa vihastui,
    kun sydämeni jälleen ihastui
    Olen yrittänyt puhua sille järkeä,
    sydän ei pidä sanoja tärkeinä
    Esimerkkejä on miltei loputtomiin
    miten ihastus johtaa ihmisiin onnettomiin
    Mutta kuka haluaisi minua kuunnella?
    Ihastunut sydän tahtoo vain haaveilla

    Hetken kaikki on varmasti hyvin,
    mutta odotahan kun pelko saapuu esiin
    Silloin ihastus muuttuu aseeksi,
    joka on tähdätty suoraan itseesi
    Silloin vielä toivot, että olisit
    tarkemmin kuunnellut nämä sanat
    Miksi luulet sanan ihastuminen
    muistuttavan niin sanaa vihastuminen?

    © 2001 Henrik Jussila

  • Ihmisaurinko

    Löysin ihmisauringon
    pimeän yön keskeltä.
    Tämä aurinko näytti
    aivan kauniilta tytöltä.
    Toisin kuin aurinko taivaalla,
    jota ei voi katsoa suoraan,
    ihmisauringosta en saa
    katsettani enää irti millään.
    Kuka minut auringon luo kuljetti?
    Sattuma vai kohtalo?
    En tiedä, mutta sinä olet
    häikäisevä, ihmisaurinko.

    © 2001 Henrik Jussila

  • Luethan vasta kotona

    Olen runoilija,
       siis ihan oikea
    Kerhomme jäsenkortti
       on ohessa

    Olen oikea runoilija
       ja siksi sinun
    on maksettava
       jos haluat lukea

    Työllä minunkin
       on caffè latteni
    ansaittava,
       niin ja se panini

    © 2001 Henrik Jussila

  • Tulit elämääni

    Koetan käynnistää autoani pimeässä,
    kun saavut luokseni, muistoissa.
    Muistan sen kesäisen perjantain,
    jolloin tulit autooni hieman hymyillen:
    Tartuit rattiin ja tahdoit ohjata.
    Ajoit taajama-alueella satasta.
    ”Olemmehan vain kerran nuoria”, sanoit,
    ”Typeriä nuo varoituskolmiot”.

    Sunnuntaina väitit minun särkeneen
       sydämesi,
    vaikka poliisikin tiesi
    sinun romuttaneen autoni.
    Kuulustelun jälkeen katosit.
    Sytytän Saabini sisävalon
    ja huomaan ottaneeni
    Fraasiwagonin avaimet.

    © 2001 Henrik Jussila

  • Näin ajan

    Ajan autolla
    läpi vanhan kotikaupunkini
    Kaikki täällä on
    nyt niin erilaista:
    musiikki on outoa,
    lämpötila on korkeammalla
    kuin silloin
    ja pelkääjän paikalla
    istuu nyt toinen

    © 2001 Henrik Jussila