Tervetuloa!

  • Tavallista

    Hän oli ihan tavallinen
       nuori mies
    Hän opiskeli, seurusteli
       ja huvitteli
    Kaikki oli tuiki tavallista

    Mies asui ihan tavallisessa
       vuokra-asunnossa ja
    kävi ostoksilla tavallisessa
       lähikaupassa
    Kauppaan mies oli menossa
       silloinkin kun
    toinen mies löi
       aivan tavallisen puukon
    miehen rintaan

    Tavallinen päivä tässä kaupungissa

    © 2001 Henrik Jussila

  • Töölöntorin grilli

    “Kerroshampurilainen, ilman sinappia
    ja maito, kiitos.”
    Sade on tauonnut.
    Aurinko kuivattaa katukivetystä
    tummien pilvien lomasta.
    Elämä, ilman huolia
    ja ystävä, kiitos.
    Täällä me kai kaikki olemme,
    Töölöntorin grillin jonossa.

    © 2001 Henrik Jussila

  • Vesisade

    Vesipisarat satavat alaspäin.
    Puut kasvavat ylöspäin.
    Herään tähän päivään
    selvin päin.
    Taidan jo tänään ymmärtää:
    Aikaa on vähän,
    liian vähän kiireeseen.
    Siksi on juuri nyt
    oltava se ihminen,
    joka on.

    © 2001 Henrik Jussila

  • Lähtö

    En millään haluaisi sanoa,
    että aion lähteä.
    Yritän, mutten pysty.
    Puhun jostain muusta,
    säästä, taloudesta, filosofiasta.
    Mutta hän tietää,
    minäkin tiedän.
    Silti kumpikaan meistä
    ei halua uskoa tätä todeksi.

    Sanon: “Hei”, ja lähden.
    Hän vastaa: “Nähdään”.
    Pystyn pidättämään kyyneliäni,
    koska hänkin pystyy.
    Olemme liian samanlaisia
    tarvitaksemme sanoja.

    © 2001 Henrik Jussila

  • Ulkona

    Pyöräilen ystäväni
    entisen asunnon ohi
    Ystävän, joka on nyt
       kaukana
    Mietin miten tyhjiä
    sanaleikkejä kyhäelmäni
       ovatkaan

    © 2001 Henrik Jussila

  • Kyhäelmä

    Isäntä ähkii
    lyödessään ruoskalla
    verestä punaista
       selkääni
    Vaihdan viimeisen
       katseeni
    kohtalotoverin omaan

    “Hei, isäntä
    kuinka paljon pyydät
    näistä kahdesta orjasta?”

    © 2001 Henrik Jussila