Tervetuloa!

  • Sanonnat: Kruuna vai klaava?

    Suomen kielessä on paljon sanoja ja sanontoja, joita tulee käytettyä, vaikkei aina tiedäkään, mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet. Yksi tällaisista on arvontaan ja rahanheittoon kuuluva kysymys ”kruuna vai klaava?”. Kruuna on kolikon kääntöpuoli ja klaava numeroarvo-puoli. Kruuna juontaa nimensä Ruotsinvallan ajasta, jolloin kolikon toisella puolella oli kolme kruunua. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa klaava?

    Yhden vastauksen saa Helsingin yliopiston kansantieteen historiallisen maatalouden verkkosivuilta:

    Lehmän kytkin eli lavi tehtiin eläimen kaulaan pantavasta puulenkistä ja siitä lähtevästä vitsaköydestä, joka saattoi kulkea seinähirsien välistä ja kiinnittyä poikkitapilla seinän ulkopuolelle. Vanhoissa kolikoissa oli kuvattuna vaakunakilpi, jonka ääriviiva muistutti lehmän kytkyttä, lavia; siitä saatiin rahaa heitettäessä käytetty termi ”klaava”.

  • Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin

    Kirja-arvio:
    Yrjö Ahmavaara & Tatu Vanhanen: Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin (2001)
    Julkaistu alun perin Turun Sosiologissa 3/2001

    Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin (2001)
    Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin (2001)

    Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen julkaisivat alkuvuodesta 2001 kirjan Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. Kirjassaan he julistavat yhteiskuntatieteiden tarvetta uudistua. Alkusanoissaan he toteavat, että keskeisin ongelma suomalaisessa yhteiskuntatieteessä on se, että sitä ”hallitsee vielä – taloustiedettä lukuun ottamatta – humanistinen perinne”. Humanistisesta perinteestä taas seuraa se, että tutkijat rajoittuvat tutkimuksissaan ympäristö- ja kulttuurivaikutuksiin, unohtaen geenien keskeisen roolin. Ahmavaaran ja Vanhasen keskeinen argumentti on siis se, että geenit vaikuttavat merkittävällä tavalla ihmisten käyttäytymiseen ja yhteiskunnan rakenteisiin. Koska geeneillä on niin suuri vaikutus tulisi niiden tutkimista selvästi lisätä yhteiskuntatieteissä.

    (lisää…)

  • Ylikulkusilta

    Ylikulkusilta (2009)
    Ylikulkusilta (2009)

    Ylikulkusilta on kokoelma runoja vuosilta 1996–2009. Pääpaino on vuosina 1998–2001 kirjoitetuissa ja julkaistuissa runoissa. Kokoelma on omakustanne.

    Julkaisuvuosi: 2009
    Formaatti: liimasidottu kirja, 114 sivua
    Painos: 80 kpl

    ISBN
 978‐952‐92‐5107‐0
 (sid.)
    ISBN
 978‐952‐92‐5108‐7 
(pdf)

    Ylikulkusilta (pdf, 488 kt)

  • Kalliolla

    Aurinko on noussut aikaisin
    ja solminut liiton
    tuulen kanssa.
    Ne kovertavat kalliosta murusia,
    jalokiviä meren syliin.

    Olen sivullinen uhri.
    Saan annokseni
    säteilyä ja puhuria,
    vaikka taisteluni ei ole täällä.

    Meri lipoo kallion juurta.
    Sekin haluaa kalliosta palasen.
    Meri nielee minut.
    Kotona tuoksun yhä merelle.

    © 2009 Henrik Jussila

  • Aamu

    Nousen sijoiltani
    ennen aurinkoa.
    Meressä ei vielä
    ole aaltoja.
    Lasken verkkoja
    monaalle.
    Soutelen pian
    toisaalle.

    © 2009 Henrik Jussila

  • Käytettäväksi talvella

    Niin paljon odotuksia, iloa.
    Niin paljon hyviä muistoja, tuoksuja.
    Niin paljon avoinna, huomisen hämärän peitossa.
    Niin surullistakin.

    Onnellisuus.

    Täällä tietää ottaneensa askeleen sivuun.
    Täällä hampaiden pesu on pieni ihme.
    Täältä tullessa lukee sanomalehden tarkkaan,
    jotta oppisi miten nykyään eletään.

    © 2009 Henrik Jussila

  • Vene

    Ylitän junaradan.
    Astelen hiljakseen kohti rantaa.
    Kesän tuoksu on
    yhä sama,
    kaupunki näyttää uudelta.

    Puen pelastusliivit päälleni.
    Sähköt, bensiini, hätäkatkaisin, avaimet
    – valmista.
    Merkkiääni, pieni liike ja
    aine räjähtää, hallitusti.
    Köysissä kasvaa levää.
    Näinkö kauan olin
    sidottuna?

    © 2009 Henrik Jussila

  • Kiireellinen kynäily

    En enää ehdi tarttua kynään.
    On niin kiire.

    Kiire välttää kiire.
    Ehtiä töihin ennen kiirettä.
    Pysyä poissa kiireen tieltä.
    Ehtiä kiireeltä kotiin.
    Hengähtää kiireessä.

    Ajan varhain aamulla
    leveää ykköstä
    ulos tästä kaupungista.
    Pidän turvaväliä
    holtittomasti heittelehtiviin
    ajatuksiini.

    © 2009 Henrik Jussila

  • Riski

    Yritä keksiä
    jotain kaunista
    sanottavaa,
    kun seisotte torin laidalla
    oksennuksen vieressä.

    Miksi ottaa riski,
    kun voi olla yksin varma?
    Miksi olla varma,
    kun on kylmä?

    © 2009 Henrik Jussila