Henrikin verkkosivut

Tervetuloa!

  • Jos

    Savua,
        auringon edessä
    Pieni hyönteinen vedessä,
        lasissa edessäni
    Nautin espressoni
        kahdella kulauksella
    toinen minulle, toinen
        sinulle
    Pariisi,
        koskaan en ole ollut
    luonasi yhtä yksin
        yhtä avuton

    Savua,
        silmieni edessä
    Tupakka vasemmassa kädessä
        kynä toisessa
    Miten saisin sanani soljumaan
        pientä puroa paremmin?
    Miten saisin edes yhden ihmisen
        pysähtymään, kuuntelemaan?
    Ehkä jos näyttelisin, huutaisin,
        saisin huomion itseeni
    Ja jos sitten lausuisin
        ne oikeat sanat?

    Ehkä—jos
        sitähän tämä on,
    Elämäni

    Jos olisi kesä
        istuisin katukahvilassa,
    jos todella olisin
        Pariisissa
    Ja tämä olisi se hetki
        jolloin sytyttäisin
    uuden savukkeen,
        jos polttaisin
    Jos osaisin soittaa pianoa
        etsisin yksinäisen soittimen
    ja soittaisin;
        aloittaisin nyt
    ja soittaisin
        aamun luokseni
    Täyttäisin itseni kaikella tällä
        savulla
    Odottaisin hetken

    ja tyhjentäisin kaiken
        koskettimille
    Sisään ja ulos
        ylös ja alas
    Pelkkää savua
        täyttämässä tilaa
    ja luomassa yksinäisen
        ihmisen musiikkia

    Ehkä—jos
        sitähän tämä on,
    Elämä
        aina silloin tällöin

    © 1999 Henrik Jussila

  • Sääli

    Hän horjuu
        melkein kaatuu
    Hän tanssii
        ja laulaa
    Hän nauraa
        ja huutaa
    Hän voi pahoin,
        oksentaa
    Hän hiljenee,
        itkee
    Hän katuu
        ja nukahtaa

    Mutta
        meHän olemme
    Vain

    © 1999 Henrik Jussila

  • Sanat vyölaukkuna

    Elän sanoilla
    Sanat elävät minussa
    Lähetän sanat
    kulkemaan edelläni
    Annan sanojen
    tehdä virheet
    Itse tulen perässä
    pitkin avattua polkua
    sanat vyölaukkuna
    En horju
    En astu sivuun
    Kuuntelen vain sanojen
    neuvoja
    Sanoilla kahmaisen
    Elämää
    ja katselen allapäin
    kuinka paljon jää
    saavuttamatta

    © 1999 Henrik Jussila

  • Toistamisen ilo

    Aion kirjoittaa
    vielä yhden runon
    sinusta
    Tässä runossa
    sinä olet minulle
    kaikki
    Olet valoni, veteni,
    herätät minut eloon
    joka aamu uudestaan
    Sinusta ei löydy
    yhtäkään vikaa,
    ei moitteen sijaa,
    tässä runossa
    Enkä jätä sinua
    koskaan
    Olen vierelläsi
    kun itket
    kun olet minulle
    vihainen
    Olen rinnallasi
    aina,
    tässä runossa
    Aion kirjoittaa sinusta
    enää tämän yhden
    runon
    Sillä onhan tämäkin
    vain täytettä
    jolla yritän peitellä
    suurinta surua,
    ideoitteni loppua

    suljen oveni
    käteni hapuilee kynää
    istun alas
    ja annan kyynelten
    valua nenäni juurta alas
    huulieni yli
    kaulaa pitkin
    hartioiden kautta
    oikeaa kättäni myöden
    kynään, joka tahrii
    valkean paperin,
    paperilta kyyneleet
    nousevat ylös kohti
    korkeuksia
    ja matkalla ne nostavat
    suuni pielet hymyyn

    ALOITTAKAAMME SIIS
    UUDESTAAN

    © 1999 Henrik Jussila

  • Vanajanlinna

    Kuvia talviselta retkeltä Vanajanlinnaan. Linnan historiaan sisältyy monia mielenkiintoisia vaiheita. Linnan rakennutti 1920-luvulla Carl Wilhelm Rosenlew, jonka jälkeen linna on ollut saksalais- ja neuvostoliittolaisomistuksessa. Tällä hetkellä omistaja on Hämeenlinnan kaupunki.

    Aika: 15.1.2007
    Kamera: Canon A75

  • enNen nYt vasTakin

    Hyväntuulinen kokoelma nuoren miehen tunnelmista. Jaettu ystäville uudenvuodenaattona 1998.

    Julkaisuvuosi: 1998
    Formaatti: A6-kokoon taiteltu A4
    Painos: 20 kpl

  • Senkin sinä

    Sekoitit pienen pääni;
    sait sen aivan sekaisin.
    Tulit elämääni odottamatta
    – melkein etsimättä.
    Loit katseesi hymyillen minuun
    ja kysyit mitä mä haluun?
    Minun olisi pitänyt tietää
    mihin tuollainen hymy johtaa.
    Teit mitä itse halusit.
    Minua et hetkeäkään kuunnellut.
    Nyt tunnen itseni hylätyksi
    ja käytetyksi.
    Elämässäni ei enää ole naurua;
    sinä kehtaat vielä pyytää maksua!
    Pidä markkasi!
    Senkin…parturi.

    © 1998 Henrik Jussila

  • Tänä iltana

    Tänä iltana kaikki muu
    saa jäädä.
    Tänä iltana olemme
    kahdestaan täällä.
    Tänä iltana olen sinun
    pieni runoilijasi –
    sinä yleisöni.
    Olet kuulijani, kriitikkoni.
    Olet runoni –
    et lyhyt, et pitkä,
    et helppo, et vaikea,
    et samanlainen, et erilainen.
    Olethan minun runoni!
    Olet sointuni alussa
        ja lopussa:
    samoja sanoja hoet;
    muusani mun olet.
    Kukaan ei voi sinua
    minulta viedä.
    Jokainen voi sinua
    lainata.
    Annathan minun
    sanoittaa itsesi?
    Olethan runoni –
    tänä iltana?

    © 1998 Henrik Jussila

  • Hiljainen kuutamo

    Muistan vielä
    mitä minun
    piti sanoa
    ja tehdä.

    Yritin kaikkeni
    jotta hurmaisin.
    Kuutamo kuitenkin
    vei kieleni.

    Sinä, minä,
    kuu, vadelma
    ja suudelma
    – olen täynnä.

    © 1998 Henrik Jussila

  • Mennyt Suvi

    Olet vielä vaatteissani,
    vaikka olet poissa.
    Olet vielä ihollani,
    vaikka olet poissa.
    Olen vielä sinussa,
    vaikka olet poissa.

    © 1998 Henrik Jussila