Ruista ranteeseen

Sääennusteet eivät luvanneet hyvää Ruisrockin viimeiselle päivälle, mutta päätin The Nationalin voimalla suunnata sunnuntaiaamuna kohti Turkua. Päätös ei olisi voinut olla parempi. Ilma oli lopulta kesäinen, musiikki mahtavaa ja seura erinomaista. Päätöspäivän kärki oli ehdottomasti Interpol ja The National. Kaiken lisäksi maksoin sisäänpääsylipusta vain 30 euroa.

Amerikkalainen The National on itselleni varsin tuore tuttavuus, vaikka bändi on julkaissut levyjä 2000-luvun alusta saakka. Löysin viime vuoden puolella Boxer-levyn (2007) asiantuntevan levykaupan suosituksista ja olin myyty. Uudelleen ja uudelleen kuunneltuna albumilta ei vain löydy huonoja biisejä.

Ruisrockissa koettu live-versio yhtyeestä ja Boxer-levyn helmistä oli jokseenkin ainutlaatuinen kokemus. Bändin elkeet olivat maanläheiset ja energia toiselta planeetalta. Laulaja Matt Berningerin persoonallinen baritoniääni maalaili kesäiltaan vuoroin kauniita ja karkeita kuvioita. Keikan kohokohta oli selkäpiitä hivelevä Fake Empire.

Kitaran, basson ja rumpujen ohella äänimaailmaa laajensi viulu ja kaksi puhallinsoittajaa. Soundit olivat mehukkaat ja teltassa hurrannut yleisö mukana joka sävelessä. Kuten Helsingin Sanomien Jarkko Jokelainen omassa arviossaan kirjoitti, tuntui välillä, että bändi olisi itsekin ihmetellyt yleisön innostusta.

The Nationalin jälkeen isommalla lavalla esiintyi newyorkilainen Interpol, jonka tuotantoon en ole kovin syvällisesti tutustunut. Keikka oli erinomainen, joten täytynee perehtyä asiaan paremmin. Tuli poimittua rusinat Ruisrockin taikinasta…

Linkkejä:

Vastaa